Maatalouden kuormituksen rehevöittävä vaikutus pienessä järvessä

Maatalous ja vesien kuormitus -yhteistutkimusprojektin (MAVERO) erillisen tutkimushankeen yhteenvetoraportti

Maatalouden ravinnekuormituslaskelmia on arvoteltu erityisesti siitä, että kuormituksen vastetta vesistössä ei tunneta; toisin sanoen, ei tiedetä, millaisen rehevyystason tietty kuormitus saa aikaan. Kaksi pääasiallista perusteltua sille, että maatalouden rehevöittävä vaikutus suhteessa kuormituksen määrään poikkeaa jätevesikuormituksen vaikutuksista, ovat maatalouden kuormituksen ajoittuminen pääosin kasvukauden ulkopuolelle ja pelloilta tulevan fosforin vähäinen käyttökelpoisuus leville.

Maatalouden kuormituksen vaikutuksia tutkittiin Vihdin Kotojärvessä vuosina 1987 ja 1988. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää järveen tulevan kuormituksen suuruus, kuinka suuri osa siitä pidättyy järveen ja mikä on kuormituksen järveä rehevöittävä vaikutus.

Kotojärvi pidätti tehokkaasti valuma-alueelta tulevaa kiintoainetta ja fosforia. Koska fosfori pidättyi tehokkaammin kuin typpi, järvi muutti ravinnesuhdetta typpirajoitteiseen suuntaan. Järven rehevyystason kannalta liukoisen fosforin kuormituksella on ratkaiseva merkitys. Valuma-alueelta tulevan ulkoisen kuormituksen lisäksi sisäinen kuormitus oli Kotojärvessä kesäaikana erittäin merkittävää. Sedimentistä vapautuva fosfori muutti olosuhteet sinileväkukinnalle suotuisiksi.

Järven rehevyystason kannalta liukoisen fosforin kuormituksella on ratkaiseva merkitys. Valuma-alueelta tulevan ulkoisen kuormituksen lisäksi sisäinen kuormitus oli Kotojärvessä kesäaikana erittäin merkittävää. Sedimentistä vapautuva fosfori muutti olosuhteet sinileväkukinnalle suotuisiksi.

Veden sameus on tyypillistä maatalouden kuormittamille vesistöille. Erityisesti hienojakoinen kiintoaine säätelee fosforin käyttökelpoisuutta sitomalla tai vapauttamalla fosfaattifosforia olosuhteista riippuen. Todennäköisesti savisameassa järvessä liukoisen fosforin pitoisuuden perustaso määräytyykin kuormituksen lisäksi pitkälti kiintoaineen määrän ja ominaisuuksien perusteella.

Kotojärven tapaisissa järvissä, joissa sisäisen kuormituksen merkitys on suuri, ulkoisen kuormituksen vähentäminen ei välttämättä paranna oleellisesti ainakaan lyhyellä aikavälillä. Samanaikaisesti olisikin vähennettävä myös sisäistä kuormitusta esimerkiksi estämällä alusveden hapettomuus.