Suomen maalajien fosforipidätysominaisuudet ja niiden merkitys vesien kuormituksen kannalta

Maatalous ja vesien kuormitus -yhteistutkimusprojektin (MAVERO)  erillisen tutkimushankeen yhteenvetoraportti

Maan fosforipidätyskapasiteetti ja liukoisen fosforin tasapainokonsentraatio sekä kokonaisfosfori samoin kuin happamaan ammoniumoksalaattiin ja happamaan ammoniumasetaattiin uuttuva fosfori määritettiin runsaasti liukoista fosforia sisältävästä maanäyteaineistosta. Lisäksi tutkittiin runsaan kalkituksen vaikutusta lisätyn fosforin pidättymiseen sekä maan pinnalle rakeisessa lannoitteessa levitetyn liukoisen fosforin pidättymistä pinta- ja tulvaveteen huuhtoutumattomaksi.

Välitöntä huuhtoutumisriskiä hyvin osoittava liukoisen fosforin tasapainokonsentraatio maanesteessä kasvoi happamaan ammoniumasetaattiin uuttuvan viljavuustutkimuksen helppoliukoisen fosforin pitoisuuden kasvaessa. Arveluttavan korkea konsentraatio 0,5 mg/l liuosta saavutettiin savimaissa fosforipitoisuudessa 70 mg/l maata, karkeissa kivennäismaissa kohdassa 53 mg/l ja eloperäisissä maissa tasolla 14 mg/l, joka on pienempi kuin nykyinen arveluttavan korkea raja. Fosforin huuhtoutumisen estämiseksi viljavuustutkimuksen tulkintaa ja fosforilannoitusta tulisi tarkistaa erityisesti eloperäisten maiden osalta.

Turvemaiden suurempaa kyllästyneisyyttä ja huuhtoutumisen alkamista osoittivat myös niiden jankosta löytyneet korkeat liukoisen fosforin pitoisuudet. Kivennäismaiden jankossa tasapainokonsentraatio oli yleensä pieni huolimatta kyntökerroksen hyvinkin korkeista viljavuusluvuista. Siten esimerkiksi voimakkaasti lannoitetulla sokerijuurikasmailla huuhtoutumisriski näyttää verrattain vähäiseltä ainakin maalajin ollessa hienoa kivennäismaata. Maan fosforinpidätyskapasiteetti riippuu suuresti määritystavasta, erityisesti pidättymisen mittauksessa käytettävästä liuoksen fosforikonsentraatiosta. Maksimaalinen pidätys on suuri, kaikilla maalajeilla keskimäärin yli tuhat kiloa fosforia hehtaarilla kyntökerroksessa.

Kalkituksen vaikutus huuhtoutuvan fosforin pitoisuuteen vaihteli maalajeittain ja maanesteen fosforikonsentraation mukaan. Savimaissa ja niukasti liukoista fosforia sisältävissä karkeissa kivennäismaissa maanesteen fosforipitoisuus kasvoi pH-luvun noustessa, mutta pitkälle kyllästyneissä karkeissa maissa ja eloperäisissä maissa kalkki aiheutti liukoisen fosforin pidättymistä huuhtoumattomaksi. Maan pinnalle levitetty liukoinen fosfori oli altista huuhtoutumaan, mutta maan fosforinpidätyskapasiteettiin verrattuna kohtuulliset määrät pidättyivät kosteaan maahan melko hyvin muutamassa viikossa.