Kastelun mahdollisuudet kasvinviljelyn kuivuusriskin hallinnassa Lounais-Suomen alueella

← Takaisin
Tekijä Salo, Niilo
Sarja Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Pro gradu-työ
Päivämäärä 2023
Avainsanat ilmastonmuutos, kastelu, kuivuusriski, riskienhallinta
Organisaatio Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Maatalousekonomia
Sivut 47 s.
Kieli suomi
Saatavuus Kastelun mahdollisuudet kasvinviljelyn kuivuusriskin hallinnassa Lounais-Suomen alueella

Kuivuusriskin on havaittu kasvaneen ja Lounais-Suomen alueen maatalouden olevan erityisen herkkä uusille ääriolosuhteille. Maatiloilla ei ole kehitetty yleisesti riskienhallintamenetelmiä kuivuusriskin hallintaan. Yksi vaihtoehtoinen riskienhallintamenetelmäkuivuusriskin hallintaan on keinokastelu, joka on vielä erittäin vähän käytetty menetelmä. Tämä tutkimus keskittyy selvittämään syitä  kastelun vähäiselle käytölle sekä mahdollisuuksille kastelun käytön lisäämisessä kuivuusriskin hallinnassa.

Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksella, joka jakaantui kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kysyttiin
monivalintakysymyksillä mielipiteitä kuivuusriskin ja kastelun suhteen. Toisessa osassa pyydettiin arvioimaan keskimääräisiä satotasoja kastelun avulla ja ilman kastelua. Tuloksia analysoitiin Mann-Whitney- ja Kruskal-Wallis-testeillä sekä visuaalisesti kolmiojakaumalla ja laatikko-janakuvion avulla. Arvioitujen satotasojen avulla arvioitiin myös kastelun kannattavuutta riskienhallintamenetelmänä.

Kyselyn ensimmäisen osion tulosten perusteella kastelun työläys ja huono kannattavuus olivat suurimpia syitä kastelun vähäiselle käytölle. Kyselyn toisen osion perusteella kastelulla pystyttiin hyvin tasaamaan satovaihteluita viljakasveilla, perunalla ja palkokasveilla. Kastelu ei ollut keskimäärin kannattavaa viljakasveilla muuta kuin tilanteissa, joissa kastelun muuttuvat ja kiinteät kustannukset olivat matalaa tasoa. Kyselyn vastausprosentti oli alhainen mikä heikentää tulosten luotettavuutta.

Johtopäätöksenä kastelun havaittiin olevan potentiaalinen riskienhallintamenetelmä kuivuusriskin hallintaan. Valinta kastelun ottamisesta käyttöön riskienhallintamenetelmänä tulee tehdä tilakohtaisesti, jolloin on parhaiten tiedossa kastelun antama satovaste ja kustannukset. Jatkotutkimusmahdollisuuksina tutkimuksesta esiin nousi vähemmän työllistävien kastelukeinojen löytäminen sekä parempi tutkittu tieto kastelun antamasta satovasteesta eri viljelykasveilla.