Täydennysojituksen vaikutus typen fraktioiden huuhtoutumiseen salaojitetulta savipellolta
← Takaisin| Tekijä | Jokinen, Vilma; Salo, Heidi; Mäkelä, Minna; Nurminen, Jyrki; Äijö, Helena; Laine-Kaulio, Hanne; Myllys, Merja; Koivusalo, Harri |
|---|---|
| Sarja | Pro Terra No. 76 / 2023, XII Maaperätieteiden päivien abstraktit |
| DOI/ISBN-numero | ISBN 978-951-51-8869-4 (nid.) ISBN 978-951-51-8870-0 (PDF) ISSN 1457-263X |
| Päivämäärä | 2023 |
| Avainsanat | koekenttä, salaojitus, savipelto, täydennysojitus, typen fraktiot |
| Sivut | s. 65-66 |
| Kieli | suomi |
| Saatavuus | Pro Terra No. 76 / 2023, XII Maaperätieteiden päivien abstraktit |
Johdanto
Suomessa valtaosa viljelykäytössä olevista pelloista on salaojitettu ja monet näistä ojituksista ovat useita kymmeniä vuosia vanhoja. Vanhentuneet ojitukset tarvitsevat uusinta- tai täydennysojitusta, jotta kuivatusteho voidaan saattaa nykypäivän tarpeita vastaavalle tasolle. Yhä raskaammat maatalouskoneet edellyttävät aiempaa parempaa maan kantavuutta, jotta tiivistymisriskeiltä voidaan välttyä. Ojitustoimenpiteet pellolla, kuten täydennysojitus, muuttavat veden virtausreittejä ja vaikuttavat typen huuhtoutumiseen useilla mekanismeilla. Välitön vaikutus syntyy työn aikaisesta maan häirinnästä, joka voi lisätä typen fraktioiden mobilisaatiota ojitustöiden aikaan. Pitempiaikainen vaikutus syntyy muutoksista veden virtauksessa maaperässä tai typen prosesseissa ja näkyy suurempina huuhtoumina ojitustöiden jälkeisenä aikana.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää täydennysojituksen vaikutuksia typen huuhtoutumiseen salaojavalunnan ja pintavalunnan kautta. Tutkimusaineisto on kerätty eteläsuomalaiselta koepellolta vuosina 2007–2018. Alkujaan 32 m ojavälin koealue täydennysojitettiin kesällä
2014. Tällöin vanhojen ojien väliin asennettiin kuhunkin kaksi uutta salaojaputkea, jolloin ojaväliksi tuli 10,7 m [1]. Koealueelta on mitattu pintakerros- ja salaojavaluntaa 15 minuutin välein. Valunnoista on kerätty kokoomanäytteitä, joista on analysoitu kokonais-, nitraatti- ja ammoniumtyppi pitoisuudet. Täydennysojituksen vaikutusta arvioitiin vertaamalla typen kuormia ennen ja jälkeen täydennysojituksen fraktioittain. Analyysit tehtiin erikseen kokonais-, nitraatti- ja ammoniumtypelle sekä residuaalitypelle, joka saatiin vähentämällä kokonaistypestä epäorgaaninen typpi (NO3-N ja NH4-N).
Tulokset
Aineistoanalyysit paljastivat, että täydennysojitus lisäsi salaojavalunnan typpikuormaa vähentäen samalla pintakerrosvalunnan typpikuormaa. Suurimmat vaikutukset kuukausittaisiin kuormiin ajoittuivat keväälle ja syksylle. Kuormituksen lisääntyminen johtui pääosin
salaojavalunnan määrän lisääntymisestä, sillä eri typen fraktioiden konsentraatiot muuttuivat vähemmän (Jokinen, 2021). Salaojavalunta kasvoi noin 2,3- kertaiseksi (Jokinen, 2021). Ennen täydennysojitusta suurin osa kokonaistypen kuormasta oli nitraattityppeä (53 %), kun residuaalitypen osuus oli 45 % (Kuva 1). Täydennysojituksen jälkeen nitraattitypen osuus kokonaistyppikuormasta oli 73 % ja residuaalitypen 26 %. Ammoniumtypen osuus kokonaistyppikuormasta oli alle 2 % ennen ja jälkeen täydennysojituksen. Tulokset typen eri fraktioiden huuhtoutumisesta osoittavat, että on oleellista tutkia kattavasti, mitä typen prosesseille ja varastoille tapahtuu ojitustoimenpiteiden myötä.
Tutkimus oli osa 2021–2022 toteutettua VesiHave 2- hanketta. Aihepiirin tutkimus jatkuu VESIMA- hankkeessa 2023–2024.
Kirjallisuus
[1] Äijö, H., Myllys, M., Sikkilä, M., Salo, H., Nurminen, J., Häggblom, O., Turunen, M.,
Paasonen-Kivekäs, M., Warsta, L., Koivusalo, H., Alakukku, L., Puustinen, M. 2017.
Toimivat salaojitusmenetelmät kasvintuotannossa (TOSKA). Loppuraportti 2017.
Salaojituksen tutkimusyhdistys ry:n tiedote 32. Helsinki, Finland: Finnish Field Drainage
Association. 109 p.
[2] Jokinen, V. 2021. Täydennysojituksen vaikutus typen huuhtoutumiseen. Kandidaatintyö.
Aalto-yliopisto.