Kosteikkojen hyödyt ja haasteet vesiensuojelussa

Vesiemme ravinnekuormituksen vähentäminen on tärkeää rehevöitymisen hillitsemiseksi. Kosteikot ovat yksi keino pienentää pelloilta ja muilta maatalousalueilta vesistöihin tulevaa kuormitusta. Maatalouskosteikoilla tarkoitetaan kaivamalla tai patoamalla rakennettuja, pohjaprofiililtaan vaihtelevia altaita. Kun kasvillisuus sekä vedessä että sen rannoilla lisääntyy, allas saa kosteikkomaisia piirteitä. Maaseutuviraston mukaan vuoden 1995 jälkeen maatalouskosteikkoja on perustettu Suomeen reilusti yli tuhat.

Suurin haaste kosteikolle on virtaaman suuri vaihtelu. Maatalousmailta valumavesi voi tulla sateen tai sulamisvesien aiheuttamina pulsseina. Äkillinen runsas valunta lisää myös maa-aineksen kulkeutumista valumaveden mukaan. Tällaiset huippuvirtaamat voivat johtaa veden oikovirtauksiin kosteikon läpi ja kiintoaineksen karkaamiseen kosteikosta. Pienet virtaamat tai seisova vesi saattaa johtaa kosteikon pohjan hapettomuuteen. Tilanne on ongelmallinen sedimentin kiintoainekseen sitoutuneen fosfaattifosforin kannalta, koska hapettomissa olosuhteissa se liukenee veteen. Vähäsateisina kausina kosteikko voi toimia jopa ”fosforipumppuna”. Lisääntyneet lauhat talvet ovat kosteikon toiminnan kannalta vaikeita, koska eroosio saattaa olla runsasta kasvillisuuden puuttuessa pelloilta ja kosteikoista, samaan aikaan kun biologinen aktiivisuus on muutenkin minimissään.