Menetelmiä ravinteiden ja veden pidättämiseksi osana kokonaisvaltaista pellonkuivatusta – soveltuvuus, vaikutus ja tietotarpeet

Tämä raportti syntyi hallinnon, tutkimuksen ja käytännön toimijoiden yhteisestä tarpeesta selvittää nykytietämys pellon kuivatusjärjestelmiin liitettävistä toimenpiteistä, menetelmistä ja tekniikoista, joilla maatalouden valumavesiä voitaisiin hallita kestävästi. Tässä kontekstissa haluttiin erityisesti kiinnittää huomio ravinne- ja kiintoainehuuhtoutumien vähentämiseen, ravinteiden kierrättämismahdollisuuksiin sekä varautumiseen tulevaisuuden ilmasto- ja sääolosuhteisiin.

Kuivatuksella on suuri merkitys pellon vesi- ja ravinnetalouteen, peltojen viljeltävyyteen sekä sadon määrään ja laatuun. Kuivatuksen tehokkuus sekä sen toteutustapa vaikuttavat pohjavedenpinnan korkeuteen, valumien ja kuormituksen jakautumiseen ajallisesti sekä veden kulkeutumisreitteihin ja aineiden pidättymiseen. Kuivatusjärjestelmiin on viljelyn ja ympäristön kannalta hyödyllistä liittää kuivatuksen säätömahdollisuus ja mahdollisuuksien mukaan myös salaojakastelu.

Kuivatusjärjestelmien yhteyteen liitettäviä menetelmiä ravinteiden pidättämiseksi on kokeiltu ja otettu käyttöön jo usean vuosikymmenen ajan. Myös uusia ratkaisuja kehitetään, esimerkiksi fosforin saostamiseksi. Tämän raportin tarkoitus on koota tieto ja kokemukset kokeilluista ravinteiden ja veden pidättämismenetelmistä sekä soveltuvista erityisistä vedenpuhdistusmenetelmistä perus- ja paikalliskuivatuksen kontekstissa. Menetelmien arviointia vaikeuttaa se, että ne on tehty kokeiluluontoisesti ja menetelmälähtöisesti, ja seuranta on jäänyt lyhyeksi tai puutteelliseksi. Tuloksiakaan ei aina julkisteta, ja julkaistutkin tulokset ovat hajanaisia ja sisältävät merkittäviä epävarmuustekijöitä. Toisaalta on myös tärkeää ymmärtää menetelmien tarkoituksenmukainen käyttö kuivatusjärjestelmissä.