Ympärysaineen ja kaivannon merkitys salaojituksessa

Suomessa peltojen salaojituksessa käytetään valtaosin soraa ympärysaineena. Soran saatavuus on monilla paikkakunnilla heikentynyt ja hinta noussut. Esipäällysteiden käyttö on tämän seurauksena lisääntynyt. Suomen olosuhteissa muiden ympärysaineiden kuin soran toiminnasta on tietoa saatavissa niukasti. Ympärysaineen lisäksi salaojakaivannolla on vaikutusta ojituksen toimintaan. Ympärysaineiden ja kaivannon toimivuutta selvitettiin kaivamalla vanhoja salaojia esiin. Tutkimuskohteita oli yhteensä 30 kpl. Tutkimuskohteet olivat peltoja, joissa maalaji on salaojitukselle ongelmallinen ja joissa salaojituksen ikä oli vähintään 10 vuotta. Lisäksi tutkittiin peltoja, joissa esiintyi märkyysongelmia.

Salaojat kaivettiin esiin kolmesta kohtaa jokaisesta tutkimuskohteesta. Koekuopan sorasta ja maaperästä otettiin maanäytteitä ja määritettiin rakeisuudet sekä tehtiin peltomaan laatutestin kuoppahavainnot. Maanäytteet otettiin kuopasta 3–4 syvyydestä: 0–20, 20–50, 50–80 cm ja > 80 cm, jos salaojat olivat syvällä. Kaivannon maaprofiilista, salaojaputkesta ja salaojaputken ympäryksestä otettiin valokuvia. Koekuopista määritettiin soran määrä putken ympärillä. Jos putkeen oli päätynyt maata, siitä otettiin näyte.

Salaojaputken eriasteista tukkeutumista esiintyi 12:ssa tutkimuskohteessa 30:stä. Soralla oli ojitettu 16 peltoa ja 14 esipäällysteillä. Soralla tukkeumia esiintyi vain 13 %:ssa kohteista. Esipäällysteillä (Fibrella-suodatinkangas ja kookoskuitu) putken tukkeumia esiintyi 34 %:ssa pelloista. 80 %:ssa näistä kohteista esipäällysteenä oli kookoskuitu. Tukkeutuneet putket sijaitsivat pääosin hienojakoisten maalajien alueilla, joiden joukossa oli myös savimaita. Rakeisuuskäyrien alue, joka kuvaa niitä maalajeja, joilla salaojien suodatintarve on suuri, tulisi ulottua hienojakoisimmille maille. Orgaanisen nopeasti hajoavan ympärysaineen käyttöä tulee välttää. Ongelmallisilla maalajeilla putken tukkeutumisen estämiseksi tulee selvittää uusien esipäällysteiden, kuten geotekstiilien, soveltuvuutta salaojitukseen.

Esille kaivetut kaivannot osoittivat, että juoksevilla ja huonosti läpäisevillä mailla salaojakaivannon vedenläpäisevyys on huono, mikäli kaivantoa ei täytetä läpäisevällä materiaalilla. Tämä korostuu erityisesti aurakoneella, jolla salaojakaivantoa ei kaiveta auki eikä huonosti läpäisevää maata poisteta kaivannosta. Salaojakaivannon täyttö läpäisevällä materiaalilla on koneen varustuksesta riippuen mahdollista molemmilla menetelmillä. Ojitus märässä maassa saattaa aiheuttaa maan tiivistymistä sekä vaikeuttaa kaivannon täytön onnistumista. Salaojakaivannon hyvä vedenläpäisy tulee varmistaa erityisesti ojitettaessa tiiviillä maalla, jossa on kehittymätön rakenne. Työn aikana tulee huolehtia siitä, ettei kaivanto mene heti umpeen, erityisesti koheesiottomilla mailla, kuten siltillä, jotka liikkuvat herkästi veden mukana.

Tutkimus oli osa Toimivat salaojitusmenetelmät peltoviljelyssä (TOSKA) tutkimushanketta (2014–2016), jota rahoittivat Salaojituksen Tukisäätiö sr, maa- ja metsätalousministeriö sekä Maa- ja vesitekniikan tuki ry.