Perusparannukset ja ravinnetase suomalaisessa peltoviljelyssä (PERA)

Tausta
Hankkeen taustana ovat havainnot peltojen perusparannusten kuten maankuivatuksen ja kalkituksen tilan huonontumisesta Suomessa. Ilmiöön vaikuttaa pellonvuokrauksen, nykyiseltä laajuudeltaan 800 000 hehtaaria, yleistyminen Suomessa. Lyhyet ja jatkoltaan epävarmat vuokrasopimukset eivät kannusta vuokralaista investoimaan pitkäkestoisiin perusparannuksiin. Perusparannusten laiminlyönti heikentää peltoviljelyn tuotantopanoksille saatavaa satovastetta ja viljelijöiden taloutta. Peltoon jääneet ravinteet lisäävät ravinnehuuhtoumien ja vesistöjen rehevöitymisen riskiä. Hyvin toimiva kuivatus on ehdoton edellytys myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä.

Perusparannukset ja ravinnetase suomalaisessa peltoviljelyssä (PERA) -hanke on maa- ja metsätalousministeriön ja Salaojituksen Tukisäätiön ry:n rahoittama hanke, jonka toteuttavat Salaojituksen tutkimusyhdistys ry, Luonnonvarakeskus (Luke), Salaojayhdistys ry, ja Sven Hallinin tutkimussäätiö sr. Hanke toteutetaan vuosina 2017–2019.

Tavoitteet
PERA-hankkeen tavoitteena on selvittää erityisesti maankuivatuksen tilan vaikutuksia panostuottavuuteen ja ravinnetaseisiin peruslohkotasolla. Tarkastelussa ovat erityisesti lohkot, joiden tuottavuus on jatkuvasti huono korkeasta tuotantopanosten käytöstä huolimatta. Heikon tuottavuuden syitä etsitään muun muassa perusparannusten tilasta. Perusparannusten talous- ja ympäristövaikutusten selvittäminen tuottaa hyötyjä sekä viljelijöille että yhteiskunnalle. Hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää sekä ravinnehuuhtoumien vähentämisessä että maatilojen kannattavuuden parantamisessa. Hankkeessa tuotetaan tietoa politiikkatoimia, kuten yhteiskunnan maksamia investointi- ja ympäristötukia, varten. Hankkeessa saadaan tietoa myös pellonvuokrauksen vaikutuksista peltojen kasvukuntoon.

Aineisto ja menetelmät
Hankkeessa hyödynnetään useita perus- ja kasvulohkokohtaisia aineistoja muun muassa maan ominaisuuksista, satotasosta, lannoituksesta, ojituksesta, maan kasvukunnosta ja kasvukausien sääolosuhteista. Näitä ovat ProAgria Keskusten Liiton lohkotietopankkiaineisto, maaseutuelinkeinohallinnon rekisterit, Suomen ympäristökeskuksen maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seuranta-aineisto (Mytvas), Salaojayhdistyksen karttatietokanta sekä Ilmatieteen laitoksen säähavainnot. Tutkimuksessa hyödynnetään myös viljelijöiden keväällä 2018 antamia peruslohkojen kasvukuntoarvioita (peltomaan laatutesti), jotka ovat osa ympäristökorvausjärjestelmän vaatimuksia. Peltomaan laatutesti kattaa yli 500 000 peruslohkoa. Eri tietokannoista yhdistetty aineisto käsittää n. 85 000 peruslohkoa, useita parametria ja havaintoja usealta vuodelta. Aineistoa analysoidaan tilastollisilla menetelmillä. Monimuuttuja-analyysillä selvitetään eri parametrien (mm. lannoitus, kalkitus, kuivatus, maan rakenne, maalaji ja viljelykasvi) vaikutusta toteutuneeseen ravinnetaseeseen.

Alustavia tuloksia
Viljelijät arvioivat peltomaan laatutestissä huonoimmaksi parametriksi peruslohkojensa kalkitustilan. Myös ojitus, pellon kuivuminen, kasvuston kunto ja ravinteiden puutos saivat keskimääräistä heikoimpia pisteitä. Säätösalaojitetuilla peruslohkoilla heikkoja arvioita annettiin vähemmän ja erittäin hyviä enemmän kuin muilla lohkoilla. Yhdistämällä laatutestin tulokset ja ProAgrian lohkotietopankin viljelytiedot kuivatuksen tilan yhteys sadon määrään oli selvästi nähtävissä. Laatutestissä ojitukseltaan huonoimmiksi arvioitujen ohralohkojen keskisato oli vuosina 2016–2017 3300 kg ha-1, kun taas ojitukseltaan erittäin hyviksi arvioitujen ohralohkojen keskisato oli samoina vuosina 4600 kg ha-1. Huonosti tuottavilla lohkoilla oli käytetty typpeä 89 kg ha-1 ja hyvin tuottavilla lohkoilla 101 kg ha-1.