Sarka- ja salaojituksen vertailua aitosavimaalla

Tutkimuksen mukaan kokeessa salaojapuolella oleva 15 m:n ojaetäisyys ja sarkaojapuolella 11m:n ojaetäisyys ovat osoittautuneet sopivimmiksi ojaetäisyyksiksi. Kun koekenttä aikaisemmin oli ollut 11m:n levyisissä saroissa, osoittautui sopimattomaksi aitosavimaalla levittää sarkoja yhdistämällä kaksi yhteen tai jakamalla joka kolmas kahtia ja liittämällä puolikkaat viereisiin sarkoihin, sillä entisen sarkaojan kohdalla oli kosteussuhteet viljelykselle epäedulliset. Uudismaita sarkaojitettaessa olisi ehkä 12–13 m:n sarkaojaetäisyys sopivin.

Edellä on jo näiden (15 m:n ja 11 m:n) ojaetäisyyksien antamien satotulosten perusteella verrattu sarka- ja salaojitusta. Salaojitus on lisännyt satoa alhaisista keskisadoista huolimatta A-kierrossa keskimäärin 308 ry/ha eli 22,1 %:lla ja B-kierrossa 462 ry/ha eli 23,6 %:lla. Sadonlisäys on ollut suurempi B-kierrossa, jossa olikin suurempi keskisato/ha. Perunalla ja juurikasveilla on sadonlisäys ollut 32.8 %, viljakasveilla 19,1 %, heinällä ja vihantarehulla 17,3 %. Siis suurimmat ovat sadonlisäykset juurikasveilla ja perunalla ja pienimmät heinällä. Sadekesänä 1928 lisäsi salaojitus perunasatoa 95,5 % ja ohralla 37,5 %. Tällöin oli selvästi havaittavissa myös pohjavesimittauksien tuloksista salaojituksen parempi kuivatuskyky. Tämän kokeen satolisäyksen ja muiden etujen vuoksi on salaojitus maksanut 1936:n keskimääräiselle salaojituskustannukselle hehtaaria kohti 24,5 % koron. Ottamalla huomioon tutkimukseen vaikuttavat tekijät eivät kirjoitukset salaojituksen eduista meillä tämän kokeen mukaan ole liioiteltuja, pikemminkin varovaisia aitosavimaihin nähden.