Maatalousympäristön pesimälinnusto

Maatalouden ympäristöohjelmalla (ja osin siitä nykyisellä ohjelmakaudella hyviin viljelykäytäntöihin ja täydentäviin ehtoihin siirretyillä toimenpiteillä) on ollut ilmeisiä hyviä ominaisuuksia maatalousympäristön linnuston monimuotoisuuden säilyttämisen ja parantamisen kannalta. Muutamat perus- ja lisätoimenpiteet ovat olleet vaikuttavia koko eteläisen Suomen avoimen maatalousympäristön lajien kantojen kehityksen kannalta. Näitä ovat olleet luonnonhoitopellot (ja niitä edeltäneet CAP-kesannot), pientareet ja suojakaistat (nykyään täydentävissä ehdoissa) sekä suorakylvöön johtavat talviaikainen 30 prosentin kasvipeitteisyys ja tehostettu talviaikainen 50 prosentin kasvipeitteisyys. Näiden lisäksi tärkeitä koko alueella vaikuttavia elinympäristöpiirteitä ovat avoimena säilyvät viljelyn ulkopuoliset pellot niin pensaattomina kuin pensoittuneinakin, mutta ne eivät ole ympäristötuen piirissä.

Myös muutamat erityistukitoimet ovat olleet linnustolle hyödyllisiä, etenkin luomuviljely, kosteikkojen perustaminen ja perinnebiotooppien (niittyjen) hoito. Vain muutamien lajien on voitu osoittaa hyötyvän luomuviljelystä; suurimmat hyödyt tulisivat laajoilla tehokkaan maankäytön monokulttuurialueilla, missä meillä ei luomutiloja juurikaan ole. Kosteikkojen hyöty riippuu niiden koosta ja topografiasta. Pienistä kosteikoista hyötyvät lähinnä tavallisimmat sorsamme ja muutama varpuslintulaji, mutta laajat hyvin muotoillut kosteikot voivat tarjota elinympäristöä vaativallekin lajistolle ja olla linnustoltaan hyvin monipuolisia. Niittyjen hoidosta on kahtalaisia kokemuksia. Laajojen rantaniittyjen hoito on hyödyllistä kahlaajille ja hanhille. Laajat kuivat ja tuoreet niityt hyödyttävät hoidettuina vain muutamia lajeja, mutta hoitamattomina ne ovat hyvin runsaslinnustoisia. Hyvin pienialaisilla, alle 1–2 hehtaarin niityillä ei ole merkitystä linnuille, koska niillä on tilaa vain muutamille reviireille.

Kaikki lintulajit eivät ole hyötyneet ympäristöohjelmasta, tai ainakaan ympäristöohjelman toimenpiteet eivät ole pysäyttäneet niiden epäsuotuisaa kannankehitystä. Ympäristötukea tulisi kehittää ja maatalouden käytäntöjä tarkastella entistäkin paremmin linnuston elinympäristöjen suojelulähtöisen hoidon näkökulmasta.