Salaojien toimintahäiriöt

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää salaojien toimintahäiriöt ja niiden aiheuttajat, olosuhteet, joissa toimintahäiriöitä esiintyy ja ongelmien laajuus sekä osoittaa ne toimintahäiriötyypit, joiden hallinta rationaalisessa salaojituksessa edellyttäisi yksityiskohtaisempia jatkotutkimuksia.

Toimintahäiriöitä tutkittiin vuosien 1982 ja 1983 kesinä 92 maatilalla ympäri Suomea, 46 kunnan alueella. Tutkimuspaikkakunniksi valittiin sellaisia alueita, joissa salaojateknikoilta kysyttäessä näytti esiintyvän ympäristöään runsaammin toimintahäiriöitä. Eri putkimateriaaleilla tehtyjä ojituksia oli tutkimusaineistossa samassa suhteessa kuin salaojateknikoilta saadussa aineistossa.

Tiloilta selvitettiin viljelijää haastattelemalla keskeisimpiä tilaolosuhteita kuvaavat seikat, kuten esim. tilan peltopinta-ala, tuotantosuunta, viljelykierto, koneet jne. Ongelmallinen ojasto tutkittiin kaivamalla salaojat esiin. kahdesta kohtaa, jolloin kaivannon rakenne, ojaston kunto ja häiriön aiheuttaja voitiin arvioida. Maan tiiviyttä tutkittiin veden imeytymisnopeuden ja maan kuivatilavuuspainon avulla. Lisäksi ojastosta selvitettiin ojitusajankohta, ojitusolosuhteet ja muut sellsiset tekijät, jotka vaikuttavat salaojien toimintaan.

Veden kulun mukaisessa ryhmittelyssä suurimmaksi (40,3 % vioista) ongelmaksi osoittautui veden virtaus pellon pinnalta salaojien läheisyyteen. Yleisimmät syyt olivat tiivistyminen, sorasilmäkkeiden tai muun pintavesien johtamista helpottavien rakenteiden puuttuminen, ojakaivannon tiivis rakenne ja turpeiden vedenpidätyskyky.

Toiseksi suurimpana ongelmana oli veden virtauksen estyminen salaojassa (22,4 %).  Syynä oli veden virtauksen estymiseen oli lähes yksinomaan kiinteän aineen eli ruostesakan tai lietteiden kertyminen salaojaan. Toinen syy oli salaojan pieni koko ja kaltevuus.