Salaojituksen kustannukset ja kannattavuus

Tämä salaojituksen kustannuksia ja kannattavuutta käsittelevä tutkimus on jatkoa salaojitustoimintaa vauhdittamaan pyrkivälle SARA-2000-ohjelmalle. SARA-ohjelman tavoitteeksi asetettiin miljoonan hehtaarin salaojittaminen vuoteen 2000 mennessä. Tällöin tulisi noin 70 % maan koko nykyisestä peltoalasta salaojitettua. Runsas 30 % peltoalasta on sellaista, että se ei kaipaa salaojitusta toistaiseksi. Kun kysymyksessä on näin mittava perusparannus, on sen vaikutuksilla merkitystä paitsi yksittäisen viljelmän taloudelliseen tulokseen myös koko maatalouden kannattavuuteen.

Koska salaojituksen kannattavuudesta on tehty melko vähän Suomen olosuhteisiin soveltuvia tutkimuksia, piti SARA-2000- neuvottelukunta tarpeellisena selvittää salaojituksen kustannuksia, taloudellisuutta ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Työn alkuvaiheessa tutkimusta seurannut valvojakunta esitti lähtökohdaksi tutkimukselle ennen ja jälkeen salaojituksen saatavien tuottojen ja niitä vastaavien kustannusten erotuksien tarkastelun. Erityistä huomiota tulisi tällöin kiinnittää todellisiin tuottoihin ja kustannuksiin maan eri osissa. Samalla pyrittäisiin tarkastelemaan mm. Salaojakeskuksen laatimien kustannusarvioiden ja toteutuneiden ojituskustannusten välisiä eroja sekä kustannusten jakautumista eri osatekijöihin.

Tutkimuksen tarkoituksena on ollut arvioida salaojituksen kannattavuutta viljelijän näkökulmasta katsottuna. Tätä varten on selvitetty salaojituksesta aiheutuneet todelliset kustannukset ja pyritty arvioimaan siitä aiheutuva hyöty. Kustannukset on selvitetty vuosina 1979 ja 1980 toteutetuista 450 ojitushankkeesta. Ojitushankkeet ovat sijainneet eri osissa maata ja niiden ala on ollut noin 3% koko maan ojitusalasta vastaavana ajankohtana.

Viljelykasveina ovat olleet vehnä, rehuvilja, nurmirehut, sokerijuurikas ja peruna. Hyödyt on laskettu 1, 2 ja 5 ha:n peltolohkoille lohkon muodon vaihdellessa. Näistä lohkoista on muodostettu erilaisia viljelmäesimerkkejä, joiden avulla on pyritty tarkastelemaan salaojituksenkannattavuutta yleensä ja eri tuotantosuunnissa. Kustannuksia ja hyötyjä koskevat laskelmat on tehty vuoden 1980 hinta- ja kustannustasossa.

Salaojituskustannukset ovat olleet keskimäärin 5 000 mk/ha. Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla ojituskustannukset ovat olleet alle 5 000 mk/ha, kun sen sijaan Järvi- ja Pohjois-Suomessa ne ovat nousseet lähes 6 000 mk/ha. Ojitusalueen kivisyys ja siitä aiheutuvat kaivuvaikeudet ovat olleet keskeisimpiä syitä korkeisiin ojituskustannuksiin. Salaojituskustannukset muodostuvat ojitushankkeen suunnittelusta, tarvikkeista ja työkustannuksista. Noin 59 % keskimääräisestä ojituskustannuksesta on muodostunut vieraan työvoiman urakka- ja tuntipalkoista ja viljelijän oman työn osuudesta. Tarvikekustannus on ollut 35 % ja suunnittelu noin 6 % kokonaiskustannuksesta. Tutkimuksen kustannuksia selvittelevässä osassa on tarkasteltu myös Salaojakeskuksen laatimien kustannusarvioiden paikkansapitävyyttä tutkituissa ojitushankkeissa. Kustannusarvioiden on voitu todeta hyvin vastanneen todellisia kustannuksia. Kustannusten ohella on selvitetty myös ojitushankkeiden rahoitus. Viljelijän oman rahoituksen osuus, johon on luettu myös oma työ ja tilalta saadut tarvikkeet, on ollut lähes 60 % keskimääräisistä ojituskustannuksista. Avustusten osuus on ollut keskimäärin 6.3 % ja korkotukilainojen 15.5 %. Avustusten osuus on ollut suurin maan pohjoisosissa ja korkotukilainojen vastaavasti eteläosissa maata.

Salaojituksen kokonaishyötyä ja ojituskustannuksia on verrattu keskenään ja tarkasteltu mm. tuotantosuunnan vaikutusta salaojituksen takaisinmaksuaikaan. Korko on tällöin laskettu 6 %:ksi. Etelä-Suomen viljatilaesimerkissä (20 he) salaojituksesta aiheutuvat hyödyt ovat vaihdelleet 380 – 670 mk/he, jolloin takaisinmaksuaika on ollut 6 – 13 vuotta. Maitotilalla (22 he) hyöty on vaihdellut 490 – 690 mk/he ja takaisinmaksuaika 6 – 9 vuotta. Maidontuotantoon erikoistuneessa tilaesimerkissä on tällöin otettu huomioon mahdollisuus lisätä eläinmäärää salaojituksen vaikutuksesta saatua rehusadon lisäystä vastaavasti. Salaojitushankkeen takaisinmaksuaika muodostuu tässä tapauksessa 1 – 2 vuotta edullisemmaksi kuin viljantuotantoon erikoistuneessa tila -esimerkissä. Ojitushyöty on jäänyt Keski- ja Pohjois-Suomen maito-tilalla (12 he) noin 70 mk/he etelän maitotilalla saavutettua pienemmäksi. Etelä-Suomessa salaojitus on maksanut itsensä takaisin maidontuotantoon erikoistuneella esimerkkiviljelmällä noin 2 vuotta lyhyemmässä ajassa kuin Keski- ja Pohjois-Suomessa. Alueiden väliseen eroon on tällöin vaikuttanut sekä korkeampi salaojitus-hyöty että alemmat ojituskustannukset Etelä-Suomessa.