Säätösalaojitus

Peltojen kuivatus on Suomessa lähes kaikkialla välttämätöntä, jotta viljely on ylipäätään mahdollista. Suuret sademäärät suhteessa haihduntaan syksyisin ja lumen sulaminen keväällä johtavat suuriin valumiin. Ilman kuivatusta tasainen maasto ja huonosti vettä läpäisevä maaperä johtavat vettä pois pellolta viljelyn kannalta liian hitaasti.

Peruskuivatuksessa peltojen kuivatusvedet johdetaan valtaojien tai perattujen luonnonuomien kautta jokiin ja järviin sekä edelleen mereen. Paikalliskuivatus hoidettiin aluksi avo-ojilla, mutta nykyisin noin 60 % Suomen pelloista on salaojissa, noin 25 % on avo-ojissa ja 15 % on ojattomia.

Pelloilta purkautuvat pinta- ja salojavalunnat sisältävät ravinteita, erityisesti fosforia ja typpeä, sekä kiintoainetta ja torjunta-aineita. Varsinkin ravinnekuormitus saattaa aikaa myöten rehevöittää pintavesiä ja heikentää selvästi veden laatua ja vesistön tilaa. Happamilta sulfaattimailta tulevat valunnat saattavat lisäksi alentaa pintavesien pH:ta eli lisätä happamuutta. Happamien valumavesien mukana kulkeutuu myös metalliyhdisteitä. Happamuus ja metalliyhdisteet voivat muun muassa vahingoittaa pohjaeläimistöä ja aiheuttaa kalakuolemia. Metalliyhdisteet saattavat saostua myös salaojaputkiin estäen niiden tehokkaan toiminnan.

Säätösalaojituksessa säädetään pelloilta tulevaa salaojavaluntaa säätökaivoihin asennettujen padotuslaitteiden avulla. Näin parannetaan kasvuolosuhteita ja vähennetään ravinnehuuhtoutumia. Kun salaojien kautta johdetaan lisävettä maaperään puhutaan salaojakastelusta tai säätökastelusta. Kuivatusvesien kierrätyksessä kuivatusvesiä johdetaan varastoaltaaseen ja pumpataan ne kasvukaudella takaisin salaojiin tai avo-ojiin.

Maaseutuverkoston muodostavat Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmien toimijat. Toimijoita voivat olla esimerkiksi yksittäiset ihmiset, yrittäjät, yhdistykset, neuvonta- tai etujärjestöt.