Pajun viljely ja salaojitus – katsaus kirjallisuuteen
← TakaisinTekijä | Viholainen, Iida |
---|---|
Toimittaja | Luonnonhoidon koulutus LUOKO ry |
DOI/ISBN-numero | 978-952-5345-36-0 |
Päivämäärä | 2017 |
Avainsanat | energiapaju, kirjallisuusselvitys, pajun viljely, peltosalaojitus |
Rahoitus | Salaojituksen Tukisäätiö sr |
Organisaatio | Luonnonhoidon koulutus LUOKO ry |
Sivut | 17 |
Kieli | suomi |
Saatavuus | Pajun viljely ja salaojitus |
Kiinnostus pajun viljelyä kohtaan on lisääntynyt viime vuosina. Motivaatiota pajun viljelyyn on lisännyt muun muassa sen hyvät bioenergiaominaisuudet ja jalostuspotentiaali biohiileksi. Pajun, kuten muiden puuvartisten kasvien viljely lisää salaojaputkien tukkeutumisriskiä. Pajun juurten ja maa-aineksen muodostamat tukkeumat ovat kuitenkin harvinaisia. Jos pajuille on riittävästi vettä ja ravinteita, salaojien tukkeutumisriskion melko pieni. Pellot, jotka ovat poistumassa viljelykäytöstä ja joilla salaojat ovat jo heikossa kunnossa, saattavat soveltua pajun viljelyyn hyvin. Muovisissa salaojaputkissa havaittiin selvästi vähemmän juuria kuin tiiliputkissa. Lisäksi tiilisen salaojaputken liitoskohdan näytti olevan alttiimpi juurten sisälle pääsyyn. Juuret saattavat kasvaa putkeen, mutta eivät välttämättä vähennä merkittävästi veden virtausta salaojaputkessa. Juuritukkeumia voidaan tilanteesta riippuen poistaa huuhtelulla. Pajun juurten haittavaikutusten ehkäisemiseksi kannattaa ainakin kokooja ja imuojien sekä laskuaukkojenpäälle jättää leveä pajuvapaa alue. Eri pajulajikkeiden juurtenkasvuominaisuudet sekä eri maalajien vaikutus juurten kasvuun ja salaojien tukkeutumiseen ovat edelleen hieman epäselviä tutkijoille.
Pajun viljelyssä tulee ottaa huomioon maaperän pitkäaikainen viljavuus. Pajupellon hiili- ja ravinnetase muuttuu pajun viljelyn aikana, mikä vaikuttaa oleellisesti siihen, kuinka nopeasti pelto toipuu pajun viljelystä ja tuottaa taas vilja- tai nurmisatoa. Erityisesti typpi- ja fosforilannoituksesta tulee huolehtia, ettei pelto ole ravinnealijäämäinen viljelyn jäljiltä. Pellon palautuminen kasvukuntoiseksi pajun viljelyn jälkeen ottaa aikansa, sillä pajun juurten hajoaminen kestää useamman kasvukauden. Toisaalta pajun viljelyn on todettu lisäävän maaperän orgaanisen aineksen määrää, mikä on maan kasvukunnon kannalta tärkeää. Tulokset ja suositukset pajun kasvatusta ja salaojitusta koskien ovat ristiriitaisia. Jotkut suositukset kehottavat viljelemään pajua heikompituottoisilla alueilla, joissa salaojitusta ei ole viime aikoina uusittu, kun taas toiset kehottavat ottamaan käyttöön vesitaloudeltaan hyvässä kunnossa olevat, juuri ojitetut kivennäismaat. Osalla viljelijöistä on vahvana ennakkokäsityksenä, että paju tukkii salaojat. Käytännön kokemusta pajun viljelystä ja sen vaikutuksesta salaojiin on jonkin verran, mutta tutkimusta asiasta on edelleen vähän. Erityisesti tutkimus juurten syvyydestä ja leveydestä sekä leikkuun vaikutuksesta puuttuu. Monien tutkijoiden mukaan tällä hetkellä ei ole tarpeeksi tieteellistä näyttöä pajujen vaikutuksesta ojiin ja salaojiin. Kuitenkin tämän hetkisen tutkimuksen ja käytännön kokemuksen perusteella voidaan todeta, että pajun viljely lisää riskiä salaojien tukkeumien muodostumiseen. Salaojissa on sekä vettä että ravinteita, minne pajut hakeutuvat luontaisesti.