Salaojitustyö kaivupyörä- ja kaivuketjukoneella

SARA-200 ohjelmassa on esitetty vuosittaiseksi salaojitustavoitteeksi 50 000 ha, mihin ei ole minään vuonna päästy. Työntutkimuksin saavutetaan yleensä merkittävää työn tehostumista rasittamatta työntekijöitä lisää. Siksi todettiin tarpeelliseksi tutkia vakiintuneen salaojituskonekannan puitteissa salaojitustyötä, jotta hukka-ajat voidaan minimoida ja tehokkaiksi osoittautuvia työmenetelmiä. Työntutkimukset suoritettiin 36:lla käytännön salaojitustyömaalla vuosina 1981-82 havainnointimenetelmää käyttäen. Työmaat edustivat tiili- ja muoviputken kayttäjiä sekä erilaisia olosuhteita maan etelä- ja keskiosissa.

Salaojituksen työmenetelmät ovat pääpiirtein vakiintuneita, eikä käänteentekeviä uudistuksia todettu. Tiiliputkella ojitettaessa työryhmissä on tavallisesti kuusi miestä ja muoviputkella viisi. Laser-syvyydensäätölaitteella voidaan korvata raskaat metalliset ajoviitat. Tällöin ajoviittojen käsittely ja kuljettajan silmiä rasittava tähtäys jäävät pois.

Muoviaaltoputki todettiin käsiteltävyydeltään ylivoimaiseksi tiiliputkeen nähden ja käytännössä muoviputkea käyttämällä säästetään yhden työntekijän työpanos.

Salaojituksen kokonais- ja työryhmän työmenenekille laadittiin ennustemallit. Molemmissa salaoojituskoneen kaivunopeudella on suurin vaikutus.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä salaojituskoneella ja sen kuljettajalla olevan ratkaiseva vaikutus salaojitusryhmän työtehoon. Kaivunopeuden pitää olla suuri ja koneen kaivaa ilman tarpeettomia keskeytyksiä. Kuljettajan pitää keskittyä omaan tehtäväänsä ja jättää muut työt apumiehille. Ammattitaitoiset apumiehet ovat edellytyksenä työn joutumiselle ja heidän koulutuksensa on salaojitustyön tehostamisen avainkohta.