Lierojen esiintyminen suhteessa salaojiin pellon mittakaavassa

Tutkimuksessa haluttiin selvittää, vaikuttaako salaojitus syvälle kaivautuvan kastelieron tai pintamaassa elävien lierolajien esiintymiseen savimaassa ja kuinka sääolojen vaihtelu vaikuttaa kastelieron esiintymiseen. Maaperä- ja sääilmiöitä tarkastelemalla haluttiin löytää havaintoja selittäviä tekijöitä. Salaojien sijainnin vaikutusta lierojen esiintymiseen ei ollut aiemmin tutkittu juuri lainkaan. Aineisto kerättiin vuosina 1998 ja 1999 lounaissuomalaiselta, aktiivisesti viljellyltä savimaalta. Kesä 1998 oli melko sateinen, kun taas kesä 1999 oli lämmin ja ennätyksellisen kuiva. Vuonna 1998 otettiin kemiallista menetelmää käyttäen kastelieronäytteet pareittain salaojan kohdalta ja ojien valista. Vuonna 1999 näytteenotto toistettiin osassa edellisistä pareista. Lisaksi otettiin maanäytteet pintamaan lajien määritystä varten oja- ja välipisteistä. Alueelta kerättiin tietoa säästä ja maaperän ominaisuuksista.

Salaojituksen havaittiin vaikuttavan kastelieron esiintymiseen. Sen sijaan pintamaassa elävillä lajeilla vastaavaa selkeää vaikutusta runsauteen ei havaittu.

Vuonna 1998 kastelierotiheys oli salaojan kohdalla noin kaksinkertainen ja tuorepaino noin viisinkertainen ojaväliin verrattuna. Valtaosa lieroista oli nuoria. Lähes kaikki aikuiset olivat salaojan kohdalla, mikä selittää suuremman eron tuorepainoissa. Syksyllä 1999 kastelieroja tavattiin ainoastaan salaojan kohdalta, mutta yksilömäärä jäi hyvin alhaiseksi. Lähes kaikki lierot olivat aikuisia.

Poikkeuksellisen kuiva ja lämmin kesä aiheutti kastelieromäärän romahtamisen vuonna 1999. Salaojan vaikutus pohjaveden pinnan tasoon johti syvällä maaperässä siihen, että elinolosuhteet maan kuivuessa ja toisaalta myös routaantuessa säilyivät kastelierojen kannalta edullisempina juuri salaojan kohdalla. Tämä selittää ainakin osittain kastelierojen runsaampaa esiintymistä salaojan kohdalla.

Lieronkäytävät toimivat maaperässä makrohuokosina: reitteinä juurille, kaasunvaihtokanavina sekä tehostavat pintavesien virtausta syvemmälle maahan. Ne pysyvät avoimina myös märässä maassa ja voivat säilyä pitkään toimintakykyisinä pohjamaassa. Lieronkäytävät voivat olla yhteydessä muuhun maaperän huokos- ja halkeamaverkostoon ja salaojan välittömässä läheisyydessä olevien käytävien on havaittu olevan yhteydessä salaojaputkeen tai aivan sen lähelle. Käytävällä voi myös olla huomattava ohivirtausvaikutus, jolloin mm. lannoitteet ja kemikaalit voivat huuhtoutua sen kautta suoraan pohjaveteen tai vesistöihin. Käytävien merkitys savialueiden viljelymaan vesitaloudessa on huomattava.

Salaojan voi ajatella olevan viljelymaassa häiriötekijä, laikku, joka lisää yhteisön heterogeenisuutta. Se voi olla myös stabiloiva tekijä ylläpitäessään paikallisesti vakaampia olosuhteita. Salaoja voi olla kastelieron esiintymisen mahdollistava tekijä sekä toimia lieron lisääntymisalueena, josta käsin ojien välinen alue voidaan asuttaa. Ilmiön laajuuden selvittämiseksi tulisi tutkimuksia laajentaa useammille alueille ja maalajeille. Myös salaojan mahdollista merkitystä kastelieron lisääntymisalueena tulisi tutkia lähemmin.