Maan vesi- ja ravinnetalous : ojitus, kastelu ja ympäristö, 2. täydennetty painos

Maankuivatus- ja kastelutoimenpiteiden menestyksellinen suunnittelu ja toteuttaminen edellyttävät perehtyneisyyttä maaperän ominaisuuksiin, vesien liikkeisiin ja laatuun, kasvuston kasvun ja veden välisiin yhteyksiin, konetyöskentelyn edellytyksiin ja lainsäädännön määräyksiin.

Maan vesi- ja ravinnetalous -kirja julkaistiin vuonna 2009. Tavoitteeksi asetettiin oppikirja, joka vastaisi muun muassa kysymykseen, kuinka maatalouden vesirakennuksen toimenpiteet tulee suorittaa, jotta ympäristöön kohdistuvat vaikutukset tulevat huomioiduksi mahdollisimman hyvin. Kirja tuli tarpeeseen, sillä siitä lähtien kirjaa on käytetty opetusmateriaalina monissa yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Kun ensimmäinen painos oli myyty loppuun, päätettiin julkaista kirjasta toinen painos. Toiseen painokseen kirjoittajat ovat tehneet tarpeellisiksi katsomansa muutokset. Lainsäädäntöä käsittelevät kohdat on päivitetty vuonna 2012 voimaan tulleen vesilain mukaisiksi. Lisäksi muutamilta asiantuntijoilta on saatu täydennyksiä lukuihin 2, 3, 5 ja 13. Kirjaan on lisätty myös asiasanasto. Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kuvataan maaperän ominaisuuksia, maavesien hydrologiaa sekä maaperässä tapahtuvia reaktioita ja aineiden kulkeutumista. Toisessa osassa esitetään maan kosteuden säätelyn menetelmät, ojitushankkeiden kustannus-hyötyanalyysin perusteet ja maan vesi- ja ravinnetalouden säädön nykyaikaiset apuvälineet, matemaattiset mallit.

Maankuivatuksessa ja kastelussa oli aiemmin pelkästään kyse maaperän vesitalouden järjestämisestä viljelyn kannalta mahdollisimman suotuisiksi. Kasvuston tuli kehittyä mahdollisimman hyvin ja maanviljelyskoneiden oli pystyttävä liikkumaan viljelyalueilla. Nykyään toisena, yhtä tärkeänä lähtökohtana on, että pellon ravinnetila saadaan kasvustolle optimaaliseksi ja että eroosio ja ravinnehuuhtoumat voidaan minimoida. Kyseessä ei ole helppo tehtävä, sillä peltoalueella tapahtuva veden ja ravinteiden käyttäytyminen ei ole ilmiönä yksinkertaisimmasta päästä. Oikein suunnitellulla maankuivatuksella ja kastelulla voidaan kuitenkin varmistaa, että sekä maaperän vesi- ja ravinnetalous että koneiden tarvitsema pellon kantavuus tulevat järjestetyksi parhaalla mahdollisella tavalla. Soveltamalla luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteita peruskuivatusratkaisuihin voidaan vähentää eroosiota ja ravinnehuuhtoutumia sekä huolehtia luonnon monimuotoisuudesta.

Maataloustuotannon riittävyys on eräs ihmiskunnan suurimmista haasteista. Ravinnontuotannon kasvu on toistaiseksi pystynyt suurin piirtein seuraamaan väestön kasvua, joskin ongelmia on ollut ja on edelleen. On ennustettu, että seuraavan 20-25 vuoden aikana ruuantuotannon on kaksinkertaistuttava väestönkasvun seurauksena.