Salaojitusmenetelmien vertailu Zaitsevon kenttäkokeessa

Suomalais-neuvostoliittolaisen tieteellis-teknillisen yhteistoimintakomitean maanparannuksen ja vesitalouden työryhmässä päätettiin vuonna 1985 perustaa yhteinen salaojituskoekenttä. Koekentän kokonaispinta-ala on 72 ha, joka on jaettu kahteen samankokoiseen lohkoon. Koekentältä tutkittiin sekä venäläisiä että suomalaisia salaojitustapoja, ojitusten toimivuutta ja ympäristövaikutuksia. Kenttäkokeissa mittaukset tehtiin pääosin venäläisin voimin. Myös suomalainen tutkijaryhmä teki koekentällä tarkistusmittauksia. Koekentältä otetuista maanäytteistä tehtiin fysikaalisia ja kemiallisia analyysejä Suomessa. Koekentän venäläinen puoli on toteutettu venäläisin ojitusmenetelmin ja suomalainen puoli suomalaisten itsensä rakentamana. Koekentän perustamisvaiheessa salaojituksen työnlaatua valvottiin molemmilla koelohkoilla. Laadun kriteerinä käytettiin suomalaisia käytännön salaojitusohjeita. Ojitustyön valvonnassa saatuja mittaustuloksia on kuitenkin pidettävä koealueen laajuuden vuoksi suuntaa antavina. Eri ojitusmenetelmien kuivatustehoa arvioitiin mm. pohjaveden korkeuden ja valunnan välisen riippuvuuden perusteella. Pohjaveden korkeuden vertailussa ei koejäsenten välillä ollut tilatollisesti merkitseviä eroja. Koekentän salaojasysteemien toiminta laskettiin maaprofiilin k-arvoihin ja vedenpidätyskäyriin perustuvan elementtimenetelmän avulla. Mallin tuloksia vertailtiin koekentällä mitattuihin valuntoihin ja pohjaveden korkeuteen. Lasketut arvot ja mittaustulokset vastasivat tyydyttävästi toisiaan. Alueelta vesistöihin joutuva typpi- ja fosforikuormitus oli suhteellisen vähäistä. Salaojavesien biologinen ja kemiallinen hapenkulutus tutkitulla jaksolla oli erittäin suuri. Happea kuluttavien aineiden alkuperä oli todennäköisesti peräisin maanparannukseen käytetystä hyvin suuresta karjanlantamäärästä. Tätä käsitystä tuki myös salaojavesien poikkeuksellisen suuri ammoniumtypen osuus kokonaistypestä. Luotettavien kuormitusarvioiden tekemistä vaikeutti vesianalyysien vähäisyys ja venäläisten analyysimenetelmien poikkeavuussuomalaisista. Vaikka taloudellinen näkökulma jäi kenttätutkimuksissa vähäiselle huomiolle, voitiin aikaisempaan kokemukseen pohjautuen todeta, että taoudellisesti on kannattavampaa pitää yllä hyvää maan rakennetta viljelyteknisin keinoin kuin suurentaa panostusta salaojitukseen, esim. ojatiheyteen. Koeolosuhteissa 13 m ojaväli todettiin riittäväksi maan kuivattamiseksi viljelykuntoon.